Klassinen ehdollistuminen

Eläimiä koulutettaessa tulee hallita muutamia peruskäsitteitä. Siksi aloitan blogini pienellä jaarittelulla klassisesta ehdollistumisesta.

Klassinen ehdollistuminen tarkoittaa sitä, että jokin ympäristön ärsyke saa aikaan ehdottoman reaktion. Jokainen, joka on vähääkään tutustunut eläinten kouluttamisen teoriaan on varmasti lukenut kuuluisista Pavlovin koirista. Ivan Pavlov suoritti kuuluisan kokeen, jossa koirille soitettiin kelloa juuri ennen ruoan tarjoilua ja joidenkin toistojen jälkeen pelkkä kellon soitto sai aikaan syljen erittymisen. Tapahtui siis klassinen ehdollistuminen, eli koira alkoi reagoimaan ympäristöstä tulevaan sinänsä merkityksettömään (kellon soitto) ärsykkeestä. Näin merkityksettömästä ärsykkeestä syntyikin merkityksellinen, eli ehdollinen ärsyke, joka aikaansaa koirassa ehdottoman reaktion.
Ehdoton reaktio tarkoittaa synnynnäistä reaktiota ärsykkeeseen, kuten esimerkiksi juurikin kuolan erityksen käynnistyminen ruokaa saadessa.

Sitten sekoitan pakkaa vielä hieman. Kun ehdollinen ärsyke ja ehdoton reaktio esiintyvät riittävän usein samanaikaisesti, alkaa pelkkä ehdollinen ärsyke saamaan aikaan ehdottoman reaktion, jolloin ehdoton reaktio muuttuukin ehdolliseksi reaktioksi.

Ehdoton reaktio -> Eläimen synnynnäinen reaktio ehdottomaan ärsykkeeseen
Ehdollinen reaktio -> Eläimen opittu reaktio ehdolliseen ärsykkeeseen


Sinänsä yksinkertaista, mutta klassinen ehdollistuminen voi tuoda mukanaan myös ongelmia. Klassisia ehdollistumia kun ei voi täysin kontrolloida, vaan eläin ehdollistuu ihan ilman ihmisen myötävaikutustakin. Pelkoehdollistumat ovat tästä hyvä esimerkki. Jos ehdollinen ärsyke on tarpeeksi voimakas, ei välttämättä useita toistoja tarvita ehdollistuman syntymiseksi. Näin voi tapahtua esimerkiksi eläimen kokiessa kipua tai pelkoa.
Tästä on tehty ihmiskoe, vaikkakin hyvin kyseenalainen sellainen. Vuonna 1919 John B. Watson suoritti niin kutsutun Pikku-Albert kokeen. Koekaniinina toimi vajaan vuoden ikäinen poika Albert, joka sai kokeen aluksi leikkiä valkoisen rotan kanssa. Sitten aina kun Albert oli koskemassa rottaa, säikäytettiin lapsi kovalla metallisella äänellä niin, että saatiin aikaan ehdoton reaktio eli, että lapsi alkoi itkemään. Tätä toistettiin ja lopputulos oli taattu, aina kun rotta tuotiin huoneeseen, alkoi lapsi pelkäämään ja itkemään. Tämähän ei tietenkään riitä, vaan pelolla on tapana yleistyä. Siinä missä aluksi Albert pelkäsi pelkkää rottaa, kohta Albert pelkäsi myös joulupukin partaa, koiria, kaneja sekä turkiksia.

Klassisen ehdollistumisen voisi selittää yksinkertaisella laskutoimituksella näin:

ehdollinen ärsyke + ehdoton ärsyke (joka aiheuttaa ehdottoman reaktion) * X- määrä toistoja = Klassinen ehdollistuminen

Klassinen ehdollistuminen -> ympäristöstä tuleva ärsyke aiheuttaa eläimessä tiedostamattoman reaktion.

Don't say no - Älä sano ei

Minun piti elää lähes kolmekymmentä vuotta, kunnes keksin mikä minusta tulee isona. Minusta on pitänyt tulla vaikka mitä: eläinlääkäri, psykologi, kauppias, rikospaikantutkija, radiotoimittaja, kirjailija, käsikirjoittaja, palotarkastaja... Lista on loputon. Vihdoin olen kuitenkin löytänyt kutsumukseni, minusta tulee isona leijonankesyttäjä eläinten kouluttaja.

Blogissa haluan paneutua ennen kaikkea eläinten (erityisesti koirien) kouluttamiseen käyttäytymistieteellisestä näkökulmasta. Blogi on ikään kuin paikka mihin voin koota ja jäsennellä oppimaani ja samalla haluan jakaa tietoa eteenpäin lukijoille.

Käyttäytymistieteisiin perustuva koulutus tunnetaan paremmin termillä positiivinen vahvistaminen ja sitä se onkin. Pähkinänkuoressa: Toivotusta käytöksestä palkitaan.

Blogin päänäyttelijöinä ovat kaksi ihastuttavaa herrasmiestäni, Mittelspitzit Norris ja Klaus, sekä statisteina kaksi keski-ikäistä kissarouvaa. Näitä ihastuttavia tyyppejä voi seurata blogin lisäksi myös Instagramin kautta.

Luulen tietäväni paljon, mutta oikeasti en tiedä vielä mitään.

Toivottavasti viihdyt blogini parissa!